Minea Blomqvist-Kakon blogi Golf Digest -lehdessä:

Euroopasta tasapaino, unelmista voimia

Kun viime tammikuussa lähdin kauden ensimmäisiin kisoihin Australiaan, itkin tiskillä niin vuolaasti, että lentoyhtiön täti ei meinannut saada selvää, mihin olin matkalla. Tuntui epäreilulta, että taasko kausi alkaa ja kaikki se vauhti…

Olin saanut hyviä onnistumisia edellisen kauden alussa Euroopan kiertueella. Loppuvuodesta läpäisin Yhdysvaltain LPGA-kiertueen karsinnan varmalla pelillä ja lopetin kauden Dubain kisassa pelaten viimeiksen ysin viisi alle parin. Siinä vaiheessa tuntui hyvältä: olin vihdoin saanut taas kiinni pelistä 🙂

Sitten oli aika keskittyä Uuden Vuoden häihin. Sain mun oman Roopen aviomiehekseni yhdentoista vuoden yhteisen taipaleen jälkeen. Seuraavana aamuna Roope lähti kisoihin Etelä-Afrikkaan. Sen jälkeen suuntasimme yhdessä koko perhe Orlandoon ja sitten meikäläinen matkasi kauden avaukseen Australiaan. Vauhtia siis todellakin riitti.

Kun miettii kaikkia eurooppalaisia huippuja LPGA:lla, niin lähes poikkeuksetta he ovat rakentaneet elämänsä Jenkkeihin. Tukikohta on siellä perheet tai poiukaystävät mukaan lukien.

Mitäs menin ihastumaan 15-vuotiaana lahjakkaaseen golfariin. Olis pitäny valita joku klubituuppari 😉

TOINEN TOISELLE PEILINÄ

Onhan siinä ollut omat haastavuutensa, kun kumpikin kiertää kisoja eri mantereilla, mutta on se ollut valtava rikkauskin. Olen oppinut Roopelta paljon. Toinen on ollut toiselle peilinä. On ollut myös ihanaa jännittää Roopen pelejä.

Toisaalta on tuntunut, että nyt tää vauhti alkaa kostautumaan – eikä vain pelissä vaan vähän myös parisuhteessa. Onni, luovuus ja rohkeus alkoivat kadota vauhdin mukana, jolloin meikäläisen pää alkoi kumista aika tyhjänä.

Jo Australiassa kauden avauksessa mieli raksutti koko ajan ja kirjotin lähes romaaneja omista tuntemuksistani. Kesäkuussa iski vielä pelkotila draiviin: pelaaminen muuttui ihan mahottomaksi.

Päätin pitää tauon heinäkuussa; ladata akkuja ja treenata hyvin. Paussi ei kuitenkaan tuonut toivottua rauhallisuutta. Poukkoilevat tunteet ja pelko pelissä eivät vain hellittäneet.

TAMMEN JUURESTA UUSI SUUNTA

Aloitin kisat taas tauon jälkeen Euroopan kiertueen turnauksella Irlannista, missä olin hirveellä tsempillä 28:s. Tulos ok, mutta olotila ihan hukassa. Pidin kuitenkin laaditusta suunnitelmasta kiinni ja suuntasin takaisin Atlantin taakse LPGA-kiertueen kisaan.

Ensimmäisellä harjoitusrundilla sanoin cädilleni Tommille, että istutaanpa tuohon ison tammen juurelle ja mietitään tilannetta. Lyhyen pohdinnan jälkeen suuntasimme takaisin klubitalolle, siitä lento Orlandoon ja valmentaja Kevin Smeltzin pakeille.

Rangella vedin super-hyvin, mutta kentälle siirryttyämme Kevinillä oli ihmettelemistä, kun kuudesta draivista yksikään ei pysynyt lähelläkään väylää. Ainoa lohtu oli se, että muillakin huipuilla on ollut lyönti välillä kateissa.

Oli helpottavaa kuulla, että esimerkiksi Robert Karlsson (SWE) oli keskeyttänyt harjoituskierroksensa British Openissa ja vetäytynyt kisasta draivi-ongelmien takia. LPGA:lla puolestaan Song-Hee Kim (KOR) on painiskellut samojen vaikeuksien kanssa.

Päätin mielessäni, että tämä taistelu voitetaan. Haluan vielä pelata hyvää, iloista ja rohkeaa golfia maailman huipulla.

RENNOMPI OTE

Eräs urheilupsykologi kysyi minulta hiljattain, että mitä 16-vuotias Minni sanoisi 27-vuotiaalle Minnille?

Pyörittelin vastausta mielessäni: ”Pelaa Minni mahdollisuuksille. Ole rohkea ja päättäväinen…”

Sitten kotimatkalla autossa se iski, vastaus tuli vahvana: ”Jumakekka Minni. Sulla on hienosti asiat elämässä. Ihana poika, ihana aviomies, ihana perhe ja ystävät, huippuvalmentajat. Elä tässä ja nyt. Nauti ja ota vähän rennommin!”

Sen olen oppinut viimeisen vuoden aikana, että tasapaino löytyy vain ja ainoastaan omasta itsestä. Siitä, että saa tehdä sitä, mitä rakastaa. On siis aika palata Eurooppaan, jolloin perhe saa paremmin pidettyä yhtä samalla, kun haen pelini takaisin uomiinsa ja ennen kaikkea tasapainon elämääni.

Ehkä jonain päivänä pelaan voitoista LPGA-kiertueella isyysvuotta viettävä Roope cädinä – unelmista saa voimia 😉

Terveisin:
MINNI