Minea Blomqvist-Kakon blogi Golf Digest -lehdessä:

OLI IHANAA ONNISTUA !

Kevät on ollut tasapainoinen: Olen treenannut hyvin, saanut keskittyä vain golffiin ja perheeseen. Ja pelikin on sujunut mukavasti. Elämä on vähän kuin taiteilijan paletti: Jokainen väri omalla paikallaan helpottamassa kauniin maalauksen luomista. Omat vahvuudet on otettava käyttöön menestyäkseen: Mun isoin aseeni on mielikuvani mun pelistä. Niihin on vain uskottava ja otettava ne rohkeasti käyttöön.

Teimme viisaan päätöksen valmentajani Timo Rauhalan kanssa: Hän lähti mukaan Turkin avoimiin. Mielettömän hyvällä ja haastavalla kentällä huippu-cädi oli paikallaan. Viikko ei tosin alkanut Belekissä ihan putkeen: Jo tiistaiaamuna huomasin, että multa oli varastettu 56-asteinen wedge bägistä. Myös flunssa ja lievä kuume vaivasivat harkkapäivinä. Lisäksi kännykkä ja lompakko hävisivät muutamaan otteeseen löytyäkseen molemmilla kerroilla bägini uumenista. Sitä ennen klubin henkilökunta oli valitettavasti jo ehtinyt kuulla kunniansa.

Kadonnut kuntopallokin ilmestyi esiin vaatekasan alta: Lupaan Elinalle (Nummenpää) yrittää olla siistimpi kämppis jatkossa 🙂 Timo rohkaisi jokaisen tavaroidenhukkumisepisodin jälkeen: ”Muista Minni, että kaiken muun voit hävittää, mutta menestystä tässä kisassa et hävitä.”

Sanat antoivat voimaa. Etenkin vikan päivän takaysillä annoin vaan mennä. Sain hyvän loppukirin aikaan upottamalla viisi böödi-puttia, joiden turvin nousin jaetulle kakkossijalle. Oli ihanaa onnistua!

”MÄ TAIDAN KUULUA TÄNNE…

Monta joukkuelajien mestaruutta on voitettu hyvän yhteishengen siivittämänä. Ja yhteiset menestystarinat kantavat pitkälle vielä saavutuksien jälkeenkin. Golf on sen sijaan ajoittain aika yksinäistä puuhaa. Siksi on mukavaa, kun saa välillä valmentajan tai jonkun muun hyvän caddien mukaan keventämään fiilistä.

Mieleen tulee vuoden 2008 US Open: Mukanani oli fysiikkavalmentajani Terhi Beilinson. Kun lennettiin kisaan, juteltiin tulevan viikon teemasta ja fiiliksistä. Keskusteluistamme mieleeni jäi soimaan Anssi Kelan biisistä kertosäe ”Mä taidan kuulua tänne…”. Toisen kierroksen aikana ajatus alkoi heittelehtimään, hyräilin biisiä mielessäni. Sain keskittymiseni kuntoon ja pelasin kolme alle. Tunne oli ihan mieleton, vaikka en yltänytkään ihan kärkipäähän; sijoitus 27:s.

Esimerkit saattavat kuulostaa lapsellisilta, mutta ajatus ja hyvä fiilis on pidettävä kisan ajan kasassa, jotta ei jää yhteenkään negatiiviseen tuntemukseen jumiin.

Äitienpäiväkorttiinkin kolmevuotias poikani Elmeri oli kirjoittanut: ”Mun äiti tykkää lastenlauluista.” Totta, on hyvä pitää tietty lapsenmielisyys mukana elämässä.

Tällä hetkellä parasta mentaalitreeniä ovat mun ja Elmerin usein toistuvat yhteiset seikkailut metsässä. Ilman pientä poikaani tallustelut luonnon helmassa ihastelemassa sen rauhoittavaa kauneutta jäisivät vähiin.

Tänään metsäleikeistä kotiin palatessamme Elmeri sanoi: ”Kiva, kun äiti on kotona”.

Life is good 🙂

Aurinkoisin kevätterveisin:
MINNI